OIKARAISEN KANSAKOULU

Kansakoulun perustaminen Oikaraisen kylään oli esillä jo alkuvuodesta 1907, jolloin pidettiin kyläläisten kesken kokous asiasta. Kokous päätti pyytää kuntaa rakentamaan kansakoulun tyttöjä ja poikia varten. Kouluaikäisiä lapsia todettiin kylässä olevan 65. Asiaa perille ajamaan valtuutettiin Arvid Niemelä eli Ala-Oikarainen. Mutta vastaanotto kuntakokouksessa oli tyly. Käsittelyn lopuksi kuntakokous päätti, että eräiden asianhaarojen johdosta Oikaraisen kylän kansakoulun perustamisasia aiheettomana hylätään.

Kysymys kansakoulun perustamisesta oli uudelleen esillä kuntakokouksessa 27.12.1912. Tuolloin Evert Alaraudanjoki Oikaraisen kylän valtuuttamana asiamiehenä pyysi muodostamaan Oikaraiselle oman kansakoulupiirin, johon myös perustettaisiin koulu. Oikaraisen kinkerikunta kuului tuolloin Saarenkylän kansakoulu- piiriin ja Raudanjoen kinkerikunta taas Viirinkylän kansakoulupiiriin. Kuntakokous ei vieläkään suostunut kyläläisten pyyntöön.

Vihdoin monien vaiheiden jälkeen nimitettiin kylän isännistä koostuva toimikunta kouluasiaa valmistelemaan. Toimikuntaan kuuluivat J.A. Yliraudanjoki, Pekka Timonen, J.K. Oikarainen, Matti Hyvönen, J.Arvid Niemelä ja Juho Koivula. Toimikunta ei päässyt yksimielisyyteen tulevan koulun paikasta. Vaihtoehtoina olivat Hannilan talon alapellon takakangas ja Kraatarin talon yläpuolinen kangas joen ja maantien välissä. Hannilan maa-alue oli Kemijoen pohjoispuolella ja Kraatarin maa sen eteläpuolella. Kuntakokous hylkäsi kuitenkin molemmat toimikunnan ehdottamat koulun paikat.

Oikaraisen koulun synty oli ollut perin kivuliasta ja aikaa viepää. Mutta vihdoin lukuisten käsittelyjen ja valitusten jälkeen myöntyi kuntakokous 23.3.1914 ja päätti perustaa Oikaraisen kansakoulupiirin sekä koulun.

Kunta osti koulua varten Alaraudanjoki Harjun perintötilan 8000 markan hintaan. Kauppakirjan sen puolestaan tekivät talokkaat Pekka Timonen ja Aapo Raudanjoki. Myyjä pidätti itselleen elinajaksi talon kartanorakennuksen ja 2800 m2:n maa-alan sekä Luhtalahden niityn. Ne lankeaisivat myyjän sekä hänen vaimonsa kuoltua kunnalle. Näin sitkeitten taistelujen jälkeen aloitti koulu toimintansa 28.8.1916 Aapo ja Matti Raudanjoelta vuokratuissa huonetiloissa.

Koulun ensimmäiseksi opettajaksi valitiin 19 hakijan joukosta Namman koulun opettaja rouva Ellen Yliraudanjoki. Opettajan palkka ja edut olivat: Palkaksi määrättiin paitsi 900 markkaa valtionavustusta niin 250 markkaa rahaa, 2000 kiloa heiniä vastaten 200 markan rahamäärää, 1/2 hehtaaria viljelysmaata, puolet sisäänkirjoitus- maksuista; asuntona kaksi kamaria, keittiö ja tarvittavat ulkohuoneet, valo ja lämpö. Ensimmäiseksi johtokunnaksi valittiin: emäntä Hilda Pitkäniemi, talokas Aapo Yliraudanjoki, talokas Evert Alaraudanjoki, talokas Pekka Timonen, Talokas Olli Oikarainen ja torppari Eemeli Karvo.

Oman kansakoulun rakennustyöt käynnistyivät syksyllä 1922. Tuolloin saatiin koululle myös toinen opettajan virka, johon valitiin Katri Maria Yliraudanjoki. Uuden koulun juhlavat vihkiäiset toimitettiin 23.9.1923. Seuraavassa lainausta sanomalehti Rovaniemen vihkiäisjuhlajutusta.

Jo koululle saapuessa huomasi, että juhlaa oli valmistettu. Suomen lippu komeasti liehui pihalla olevassa korkeassa lipputangossa ja köynnöksin koristeltuna kaunis ja aistikas koulutalo antoi heti alussa mieluisan juhlatunnelman. Tämä koulutalo eroaakin huomattavasti muista Rovaniemen kouluista. Piirustukset ovat arkkitehti Oiva Kallion laatimat.

Sisään astuttaessa avara valoisa eteishalli ja aistikas sisäänkäytävä tekevät hauskan ja viihtyisän vaikutuksen. Luokkahuoneet ovat myös avarat ja valoisat. Opettajan asunto niinikään tilava ja käytännöllinen.

Juhlayleisön tervetulleeksi lausui koululla perustamisesta saakka toiminut opettaja Ellen Yliraudanjoki. Pastori Tuovinen piti kauniin puheen Joh. evank. 8:12 johdolla Jeesuksen sanoista:"Minä olen maailman valo, joka minua seuraa hän ei vaella pimeydessä, vaan hänellä on oleva elämän valo". Lopuksi puhuja toivotti, että me kaikki voisimme löytää sen valon ja että tämän koulun suojissa aina voitaisiin osoittaa ja ohjata niitä ihmistaimia, jotka tänne vuosi vuodelta kokoontuvat, sen elämän veden luo, joka kumpuaa iankaikkista elämää. Koululaisten laulettua kirkkailla lapsenäänillään, lausui runon koululainen Hilma Kenttälä. Opettaja Valo Nuotion johtama kuoro, johon kuului pääasiassa kirkonkylän seudun opettajia, lauloi ihanasti hengellisiä lauluja. Seurasi sitten väliaika, jolloin taasen nautittiin virvokkeita. Kun sitten oli laulettu " Oi kuningasten Kuningas" piti esitelmän pastori Tolja puhuen kirjoista ja niiden lukemisesta. Rakennusmestari Kylmelin luki kertomuksen koulun rakennusvaiheista, jonka mukaan koulu on tullut maksamaan 311 000 markkaa. Runon "Kaivo tiellä" lausui taidokkaasti neiti Aune Hangell. Koulun historiikin kertoi johtokunnan puheenjohtajana Pekka Timonen. Johtokunnan muina jäseninä ja samalla rakennustoimikuntana ovat olleet koko rakennusajan maanviljelijät Eelis Anttila, J. Ylioikarainen, Evert Alaraudanjoki, Matti Hyvönen ja E. Gerdström. Lopuksi veisattiin virsi 350 ja pastori Tolja piti rukouksen anoen Herran siunausta tälle talolle, joka nyt on vihitty tärkeään tehtäväänsä. Paikkakuntalaisten kiitoksen saapuneille ohjelman suorittajille toi kauniisti esille palstatilallinen Mikko Jaukka muistuttaen vielä opettajille Jeesuksen sanoista "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä kieltäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta". Ja "Joka pahentaa yhden näistä pienemmistä, parempi olisi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen". Kun vielä oli laulettu yhteisesti lasten virsi "Mä silmät luon yläs taivaaseen", päättyi tämä kaunis juhla, joka läsnäoleviin jätti ihanan ja säilyvän muiston. Illan kuluessa tarjosi vielä johtokunta muualta tulleille vieraille päivälliset, jonka aikana myös laulettiin hengellisiä lauluja ja ilta kului hauskasti myöhäisille tunneille saakka.

Tämä koulutalo palveli kyläläisiä aina evakkoaikaan saakka, jolloin se poltettin Lapin sodassa syksyllä 1944. Evakon jälkeen kyläkoulua pidettiin Aholan uutuuttaan hohtavassa pirtissä ja alakoulua Pitkäniemellä. Uutta koulurakennusta ryhdyttiin rakentamaan kesällä 1948 ja se valmistui vielä Lapin yleisen jälleenrakennuskauden aikana vuonna 1949. Tämä koulutalo on yhä edelleen Oikaraisen kylän koululapsien opinahjona, tosin pari suurempaa remonttia läpikäyneenä.

Koulun opettajain suuri, kymmenen huonetta käsittänyt asuntorakennus tuhoutui vain joitain vuosia valmistumisesta tulipalossa kesällä 1953. Rakentamisen pauke ei näin hellittänyt vieläkään kylällä. Nyt ryhdyttiin rakentamaan palaneen talon tilalle arkkitehti Gottlebenin suunnittelemaa kookasta asuntolaa sekä opettajille että etäältä koulua käyville oppilaille. Samalla tehtiin myös koulurakennuksen remontti. Juhlavat harjakaiset vietettiin heinäkuussa 1954.

Tuli vainosi yhä koulutilaa. Asuntolarakennus paloi kahteen otteeseen. 30.6.1980 asuntolaa tuhonneessa traagisessa palossa menehtyi 4-vuotias lapsi. Toisen kerran asuntola- rakennus kärsi tulipalosta 14.6.1982.

Koulun oppilasmäärä oli suurimmillaan vuosina 1958-59, jolloin heitä oli noin 130. Alimmillaan koululaisten lukumäärä kävi 12:ssa oppilaassa vuonna 1981.

Sotien edellä vuonna 1939 Oikaraisen koulupiirissä oli 20 ala- ja 64 yläkansakoulu- ikäistä lasta. Koska piiri oli laaja, kertyi etäimmällä asuvalle oppilaalle koulumatkaa 10 km.

Opettajan merkitys koulun perustamisen aikoihin oli kyläläisille hyvin suuri. Tämä näkyi opettajan arvostuksena ja kunnioituksena. Juhlissa ja kylän tilaisuuksissa hän lukeutui aina toivottuihin kunniavieraisiin, eikä tapana ollut puhutella häntä nimeltä, vaan tituleerata opettajaksi. Kun kouluun tuli aikanaan myös toinen opettaja, syntyi tästä pienoinen ongelma. Asia ratkesi näppärästi niin, että Ellen Yliraudanjokea kutsuttin kyläläisten kesken "Vanha opettaja" ja Greta Herrasta "Nuori opettaja".

Pitkäaikaisimpina opettajina ovat Oikaraisen koulussa toimineet: Ellen Yliraudanjoki vuosina 1925-1965 40 vuotta ja Erkki Ketola vuosina 1950-1987 37 vuotta.

Pääsivulle