tarinoita hankkeen vaiheista

Rovaniemen Lyseonpuiston lukiossa, tuttavallisemmin Lyskalla, aloitettiin syksyllä 2007 kunnianhimoinen hanke, jonka tavoitteena on rakentaa koulu Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Kokonainen oppilaitos ei päädy parantamaan maailmaa hetken mielijohteesta. Idea syntyikin varovasti alkukeväästä 2007, jolloin Lyseonpuiston lukion satavuotisjuhlat alkoivat lähestyä.

Juhlistettavaa oli, sillä lukio perustettiin aikanaan Rovaniemelle paikallisin voimin. Siihen asti oli oppikouluun mentävä Ouluun tai etelämmäksikin. Kun delegaatiot oli useaan otteeseen käännytetty Helsingistä, keräsivät rovaniemeläiset omatoimisesti varat sivistyslaitoksen rakentamiseen, ja viimein koulu avattiin 1908.

Näitä miettiessämme opinto-ohjaajamme muisti Kirkon Ulkomaanavun Toisenlainen joululahja –ilmiön. Sen villi idea oli ostaa ystävälle lahjaksi vuohi, koulupuku tai vaikka työkalupakki kehitysmaahan. Kun tutkimme KUA:n nettisivuja, löytyi katalogista myös koulu: hinta, 30 000 euroa ja ”Lisää ostoskoriin” –painike.

Asia vaikutti hyvin yksinkertaisella ja uskomattoman sopivalta. Täysin tietämättä mihin olimme ryhtymässä aloimme pienellä porukalla ideoida Koulu Afrikkaan -hanketta. Toukokuussa perinteisen Lyskaviikon hyväntekeväisyysiltamassa, tapahtumassa joka neljä vuotta sitten aloitettiin tapaninpäivän tsunamin uhrien tukemiseksi, julistimme sitten iltamissa esiintyvien oppilaiden vanhemmille pähkähullun suunnitelmamme.

Kesälomille lähtiessämme ei ollut huolta huomisesta ja tapahtumasta saatu vaatimaton pohjakassa lämmitti pienten idealistien mieltä.

Syksyllä kouluun palatessamme oli aika lunastaa lupaukset ja laatia hankesuunnitelma. Vaikka tavoitesumma, kolmekymmentä tuhatta, alkusyksyn kelmeässä valossa näytti musertavalta, taistelutahtoa alkumetreille antoi koulumme entisen opettajan rouva Eeva Ahtisaaren lupautuminen hankkeemme suojelijaksi. Myös Kirkon Ulkomaanapu lähti ilomielin yhteistyökumppaniksemme. Useita vaihtoehtoja, jopa omin nokkinemme toimimista, punnittuamme päätimme turvautua Suomen luotettavimpaan ja kokeneimpaan kehitysyhteistyökumppaniin.

Vihdoin myös saimme kohdemaamme, sillä KUA:lta ehdotettiin Kongoa. Hankkeemme sai kasvot ja syyn: kun tutustuimme maan historiaan ja nykyhetkeen, ymmärsimme ensimmäistä kertaa, kuinka tärkeä asiamme oli. Toisaalta heräsi myös velvollisuudentunto: tämä kaikki oli tapahtunut meidän aikanamme, emmekä tienneet siitä mitään. Lukiomme kuudelle sadalle opiskelijalle pitämistämme infotilaisuuksista monelle taisivatkin jäädä mieleen luvut: neljä miljoonaa kuollutta, miljoona pakolaista, mutta toisaalta 650 oppilasta, 30 000 euroa.

Hankkeen tili alkoikin täyttyä, kun lyskalaiset päivätyökeräyksellä saivat kasaan tuntuvan summan. Syksyn mittaan haastoimme Rovaniemen yrityksiä, muita kouluja, yhdistyksiä, entisiä opiskelijoita sekä kadunmiehiä, ja nyt olemme saavuttaneet tavoitteestamme puolet.

Koulu Afrikkaan –hanke on lukiolaisten hanke. Siis sen moniongelmaisen ikäryhmän, joka perjantai-iltaisin herättää pahennusta keskustassa ja jonka elämällä ei näy olevan suuntaa.

Oppilaskunnassamme onkin alkanut herätä ylpeyttä maailmanparannusoperaatiostamme – varsinkin nyt kun olemme todistaneet nuorissa olevan voimaa saamalla jotain konkreettista aikaan. Marraskuussa 2008, koulumme satavuotisjuhlallisuuksissa, tavoitesummamme on kasassa ja meidän työmme päättyy.

Itse paikan päällä Pohjois-Kivun maakunnassa, Kirkon Ulkomaanavun koordinoimana, todellinen työ alkaa. Tammikuussa 2008 solmittu rauhansopimus, joka täysin toteutuessaan lopettaa Itä-Kongossa kymmenen vuotta jatkuneet taistelut, turvaa rakennustyöt. Vasta joidenkin vuosien päästä, kun koulun ensimmäiset luku- ja laskutaitoiset kongolaislapset valmistuvat, voimme ymmärtää oman osuutemme täyden merkityksen.

Teppo Säkkinen